Lakkausvarmuudesta

Vuosikertauksissa pohdin jo vähän sitä, että jokaisella lakkaajalla on omanlaisensa tapa tehdä ja lakata. Toiset koristelevat kyntensä klassisesti ja elegantisti ja käyttävät esimerkiksi paljon decaleita, strasseja ja käsinmaalausta. Toiset maalaavat sarjakuvamaista kädenjälkeä. Toiset leimailevat ja teippailevat. Ja toiset tekevät kaikkea edellämainittua. Itseäni en luokittele mihinkään edellisistä, mutta voin myös todeta, että käsin en juurikaan maalaa kuin harjoittelumielessä paperille ja kovinkaan klassisia eivät lakkaukseni ole. Sarjakuvamaisuutta oli etenkin yhdessä lakkauksessani eli kovasti pitämissäni Halloween kynsissä syksyltä. Leimailen paljon ja usein koristelen kynnet ilman mitään erikoista tyyliä, vain lakkojen avulla.

Luen, seuraan ja selailen hyvin paljon erilaisia kynsiblogeja, instagram-kynsiä, pinterestiä ja googlen kuvahakua. Useimmilla aktiivisesti seuraamillani bloggaajilla on oma tunnistettava tapansa tehdä ja lakata. Kynsien kuvaustyyli ja kuvanlaatu kertovat myös omalta osaltaan kuka on kysessä. Oman tyylin tunnistan kuvien poseerauksesta, vaikka sekin tietysti vaihtelee. Varmaan sieltä ruudun toiselta puolelta on helpompaa sanoa, että mikä itselleni olisi semmoinen signature -tapa blogata ja lakata?

Itsellä itsevarmuus ja itsetunto on ollut yläasteen jälkeen laskussa. Yläasteelta olen lähtenyt noin kahdeksan vuotta sitten, joten huonolla itsetunnolla on kyllä ehditty talsia jo jonkin aikaa. Kynsibloggaamisessa hauskaa on se, että ei tarvitse kuin kuvata kynsiä, ei jakaa henkilökohtaisia asioita ja tai kuvia itsestä jossa näkyy huonosti nypityt kulmakarvat tai lisäkilot joista on pitänyt päästä eroon jo viisi vuotta sitten. Kukaan ei tunnista kuin kädet ja niissäkään ei ole paljon tunnistettavaa. Se mistä saan negatiivista palautetta on lakkojen huono siistiminen kynsinauhoilta tai viivojen vinksallaan olo. Kukaan ei kommentoi kummallista asuvalintaa tai likaisia kenkiä. Ehkä kynsibloggaaminen on siis hyvä harrastus itselleni :) 

Tässä hommassa tulee kuitenkin vertailtua omia lakkauksia niihin blogeihin joita itse seuraa ja kuviin joita näkee. Omat kynnet kasvavat ihan hassusti eri leveysmittoihin kun taas toisilla on niin kauniinmuotoiset kynnet ja siistit lakkojen rajat, koristeluiden ja lakkojen kauneudesta puhumattakaan. En usko olevani ainut kuka vertailee omaa työtänsä muiden lakkauksiin? Ja tässä kynsiharrastus ei taas eroa muista ollenkaan - aina jonkun muun tekeleet näyttävät niitä omia paremmilta. Toisaalta taas tämä on niin hieno harrastus siinä mielessä, että koko ajan mennään eteenpäin. Vuosikatsaukset ovat senkin takia niin toimivia ja mielenkiintoisia. Samoiten bloggaaminen, ilman sitä tuskin ymmärtäisin paljon on kehittynyt harrastamisen aikana. 

Silti koen jatkuvasti huonommuuden tunnetta. Pitäisikö vain uskoa jo, että kaikkien kynnet eivät voi olla samanlaiset, hienoimmat tekeleet ovat varmaan harjoittelun tulosta ja pitäisi välittää vain omasta tuotoksestaan? Kauniit inspiraatiokuvat ovat itselleni samalla myös muistutus omasta taitotasosta. Itse omassa blogissani sisällön tuottaminen on sillä mallilla, että mikäli haluan blogin päivittyvän tasaisesti en voi karsia pois paljonkaan tekemiäni lakkauksia. Toisaalta miksi pitäisikään? Kai kynsiblogeissakin saa näyttää epäonnistumisia ja oppimisen kokemuksia.

Kestän kyllä negatiivista palautetta, ongelma ei ole siinä. Ongelma on siinä, että koen tässäkin hommassa olevani kaikkia muita huonompi. Voisi olla aika jossain vaiheessa antaa sen olla tarpeeksi, että yrittää parhaansa. Blogiin tulee ihania kommentteja, joita lukiessa oma mieli on aina niin paljon parempi. Jos muut jakavat näitä tuntemuksia, niin miksen itse ottaisi tavoitteeksi kommentoida ainakin yhtä blogia aina niitä läpikäydessäni? Jos se parantaa jonkun päivää, niin miksen tekisi juuri niin? Siinäpä uudenvuodenlupaus.

Tekstin punainen lanka katosi varmaan ensimmäisen kappaleen aikana. Mutta kysyn silti, että pystyykö kukaan samaistumaan näihin ajatuksiin? Loppuun jaan kynsikuvat blogin alkutaipaleelta ja tältä hetkeltä. Eteenpäin on menty.